Valdivian pyöräosuus: 180 km "rolling"-reittiä, joka palkitsee kurinalaisuuden, ei watteja

Reitti pähkinänkuoressa

Kaksi 90 km:n kierrosta, yhteensä 180 km, virallinen nousumetrimäärä noin 874 m (muut lähteet mainitsevat ~803 m: ero ei muuta strategiaa). Virallinen luokitus: "Rolling". Käytännössä: kohtele sitä jatkuvana tasais-mäkisenä reittinä, ilman oikeita nousuja mutta myös ilman pätkiä, joissa voisi oikeasti hengähtää.

Startti on Tres Marías -lentokentän lähellä, sen jälkeen reitti kulkee Etelä-Chilen niittyjen ja metsien halki: Cabo Blanco, tiet Cruces- ja Cayumapu-jokien varrella, Máfil noin km 37 kohdalla, Pichoyn muistosilta noin km 61 kohdalla. Asfaltti on ilmoitettu hyväkuntoiseksi. Reitin esittelyvideot vahvistavat rullaavan, vehreän reitin, jossa on leveitä kaarteita ja vain vähän teknisiä kohtia.

Kuinka nopea se oikeasti on

Järjestäjä puhuu kovimpien odotetuista keskinopeuksista noin 37,5 km/h. Luku on suuntaa antava, mutta se kertoo yhden asian selvästi: tällä reitillä pyörä "kulkee". Keskitason age-grouperille realistinen arvio on 5:15–6:10 osuudelle, tasosta riippuen. Rauhallinen finisheri voi pysyä noin 7 tunnissa ilman draamaa.

Huomio kuitenkin: koska kyseessä on täyden matkan debyyttivuosi, todellisia vertailuaikoja ei ole olemassa. Tiedot tulevat olemassa olevasta 70.3-kisasta ja virallisilta sivuilta. Pidä jokaista arviota suuntaa antavana.

Kolme todellista vihollista

1. Aamun kylmyys. Historialliset alimmat lämpötilat marraskuun lopussa ovat 4–13°C. Nouset 14-asteisesta vedestä kädet kohmeessa ja lähdet pyörälle viileään ilmaan: ensimmäiset 30–40 km voivat olla jäätäviä. Ota käsivarsien lämmittimet valmiiksi rullattuina ohjaustankoon tai liivi, joka on helppo pukea sormilla, jotka eivät tottele. Harjoittele tätä treeneissä: pukeutuminen T1:ssä kylmin käsin on taito, ei yksityiskohta.

2. Tuuli. Järjestäjä kuvaa sitä "lieväksi haasteeksi", erityisesti jokien varsilla ja avoimilla alueilla. Umpikiekko ei ole pakollinen, mutta tarvitset aeroasennon, jonka pystyt pitämään 5–6 tuntia. Jos aika-ajoasentosi kestää vain 2 tuntia, sinulla on tuulta isompi ongelma: työstä sitä nyt.

3. Sinä itse. Nopea reitti, jonka jälkeen tulee tasainen maraton, on klassinen ansa. Ensimmäinen kierros tuntuu helpolta. Juuri siinä kohtaa kisa voitetaan tai hävitään. Aseta ensimmäisen kierroksen watit tehoalueesi alarajalle äläkä koskaan ylitä niitä valemäissä: kisa ratkeaa Costaneralla, ei pyöräosuuden km 60 kohdalla.

Mitä tehdä nyt

• Testi: 4–5 tunnin pitkä lenkki yhtäjaksoisessa aeroasennossa, kisawateilla, viileänä ja tuulisena päivänä. Jos pystyt sen jälkeen juoksemaan 10 km suunnitellulla maratonvauhdilla, pacing on kohdallaan.
• Kalustovalinta: vakiovälitykset riittävät, äärimmäisiä compact-eturattaita ei tarvita. Noin ~874 m nousua 180 km:llä tarkoittaa, että tasaisilla reiteillä käyttämäsi pakka riittää. Priorisoi sen sijaan: käsivarsien lämmittimet, tuuliliivi, mahdollisesti kengänsuojat ensimmäisille kilometreille.
• Varasuunnitelma: jos sataa (olemme Etelä-Chilessä, niin voi käydä), kaksi kierrosta tarkoittaa, että tunnet kaarteet jo toisella kierroksella. Paina tekniset kohdat mieleen ensimmäisellä kierroksella ja voita niissä turvallisuudessa, älä nopeudessa.

Tuomio: rehellinen, nopea, ei yhdentekevä reitti. Se, joka saapuu T2:een jalat tuoreina, on tehnyt oikean kisan. Se, joka saapuu T2:een pyöräosuuden ennätyksellä, todennäköisesti ei.